Naisnäkökulmaa Peltialalla

Nina Pääkkönen on yksi Peltisepänliike Pääkkösen ja Lahden Peltiurakoinnin johtoportaan jäsenistä. Hän on ollut yrityksien toiminnassa mukana yli 20 vuotta ja tänä päivänä hän vastaa yrityksien HR-tehtävistä ja taloushallinnosta. Matka tähän päivään on ollut värikäs ja miesvaltaisella alalla on saanut laittaa aina vähän ylimääräistä peliin, että on pärjännyt – varsinkin alkuaikoina.

Kun muistellaan aikaa, kun aloitit Pääkkösellä 20 vuotta sitten. Mitkä olivat fiilikset silloin?

– Se oli aivan kamalaa. En tiennyt mitään. Tulin hotelli- ja ravintola -alalta ja hyppäsin suoraan syvään päätyyn. Yritys kasvoi silloin kovaa vauhtia, mikä tarkoitti sitä, että Seppo oli koko ajan työmailla. Olin yksin toimistolla, hoidin myymälää, palkkasin lisää väkeä ja otin peltitilauksia vastaan, vaikka en ollut ikinä yhtäkään tilausta ennen käsitellyt. Asiakkaat katselivat olan yli olisiko täällä ketään miestä paikalla. Kaikki oli niin vierasta, että jopa pelotti tulla aamuisin töihin.

Miten siitä silloin selvisit?

– Pohjalainen perimä laittoi puremaan hammasta, että minähän otan tämän homman haltuun. Asennetta peliin eikä periksi anneta. Olin myös viikonloppuisin Sepon mukana asentamassa piipunpeltejä tai kanttaamassa listoja, jotta opin oikeasti tuotteista ja alan toimintatavoista. Tämä oli todella hyödyllistä ja jopa edellytys sille, että pystyi ottamaan tilauksia vastaan. Onneksi oli myös mahdollisuus puhua kotona asioista ja sitä teimme paljon. Puoli vuotta siinä meni, että sain lopulta alan perusteet haltuun.

Myös Sepon isällä Einolla oli iso rooli, että pystyin vähitellen rakentamaan itsevarmuutta ja osaamista Peltisepänliike Pääkkösen myymälän puikoissa. Eino tunnettiin sydämellisenä miehenä ja hän omalla rauhallisella tavallaan seurasi takavasemmalla, miten minulla menee. Valmiina auttamaan, jos tilanne olisi sitä vaatinut.

Tietyllä tapaa piti myös oppia olemaan yksi jätkistä. Paikkasin työntekijöitä tarpeen mukaan, ansaitsin oman paikkani ja sitä kautta myös heidän kunnioituksensa. Loppui vähättely, kun teki töitä, puhui yhtä suoraan eikä antanut periksi.

Mikä on muuttunut tässä ajassa?

– Tänä päivänä nainen rakennusalalla ei ole enää mikään juttu ja hyvin harva erehtyy enää kyseenalaistamaan osaamista. Jopa päinvastoin, jotkut vakioasiakkaistamme haluavat hoitaa asiat vain minun kanssani. Lisäksi olemme löytäneet oikeat ihmiset oikeille paikoilleen, ja kaikesta ei tarvitse enää tietää kaikkea. Kun on kulkenut sen polun tähän pisteeseen, on myös helpompi samaistua ja ajatella asioista työntekijöiden näkökulmasta. Lisäksi haluamme jakaa meidän kantapäiden kautta opittuja asioita muille yrittäjille, että aina ei tarvitse mennä vuoren yli.

Mitkä ovat mieleenpainuvimpia asioita matkan varrelta?

– Ensimmäisenä tulee mieleen alkuaikojen asennuskeikat, kun piti mennä katolle, vaikka pelkäsin korkeita paikkoja kuollakseni. Mutta isoin asia on oikeasti tämä meidän joukkue ja tiimihenki, jotka olemme onnistuneet vuosien varrella rakentamaan oikeilla henkilövalinnoilla. Ja sellaisen luottamuksen luominen, että jokaiselle löytyy aina varamies oli tilanne mikä tahansa. Muutenhan kohokohtia ja onnistumisia on ollut valtavasti eikä niistä oikein osaa nostaa yhtä ylitse muiden. Varsinkin kun pienten päivittäisten juttujen takia tätä jaksetaan tehdä. Jos olisi ollut vain yksi iso onnistuminen, olisi tämä homma paketoitu jo kauan sitten.

Saamme myös olla ylpeitä näistä yrityksistämme. Peltisepänliike Pääkkönen täytti tänä vuonna 65 vuotta. Olemme päässeet tänne asti ja teemme tätä edelleen meidän arvoillamme. Ja miten olemme onnistuneet kiteyttämään meidän tekemisen myös brändiin, että se meidän henki huokuu kuulemma myös ulospäin.

Tuleeko lopuksi vielä jotain mieleen?

– Nyt kun ajattelee 20 vuotta taaksepäin, aloittaminen täydestä kaaoksesta oli ainoa oikea tapa. Jos kaikki olisi tullut tarjottimella, emme olisi oppineet kantapään kautta mikä toimii ja minkä takia. Nyt näitä asioita osaa aidosti arvostaa. Ja aina on päästy vaikeiden asioiden yli.